Liikkumisesta voi saada apua moneen isoon ja pienempäänkin olemassa olevaan vaivaan. Kiputilan ilmetessä monesti kuitenkin jäädään herkästi paikoilleen ja uskotaan, että liikunta on pahaksi ja vain pitkittää vaivan parantumista. Tietenkin on sellaisia vammoja ja vaivoja, jotka vaativat kuormituksen hetkellistä tauottamista, mutta useimmiten keho ja loukkaantunut aluekin pitävät lempeästä liikkeestä. Loukkaantumista seuraavan kuntoutuksen ja lihaskuntoharjoittelun on oltava nousujohteista, kun toiminta- ja liikuntakuntakykyä pyritään palauttamaan loukkaantumista edeltävälle tasolle tai jopa paremmaksi. Varominen ei pidemmän päälle auta, ja voi laskea toimintakykyä. Ihminen on lopulta psykofyysinen kokonaisuus, ja myös huolestuminen ja pelkoajatukset voivat vaikuttaa kiputuntemukseen. Kehon antamia signaaleja on kuunneltava, mutta niitä ei kannata ylianalysoida, ja siedettävä kipu saakin jossakin määrin kuulua harjoitteluun. Osaava valmentaja pystyy mukauttamaan harjoittelua sopivaksi